Sielunmaisemassa italialaisromantiikkaa

Mulla on monia asioita, jotka vain yksinkertaisesti iskee suoraan sydämeen. Muutamia niistä asioista ovat Välimeren maat ja niiden ruoka, romanttisuus sekä rannikot. Hyvällä ystävällä oli synttärit ja pohdittiin, minne mentäisiin syömään. Alunperin lähdettiin metsästämään sushimestaa, mutta lopulta päädyttiin italialaiseen Sergio's Ravintolaan. Ravintola sijaitsee ihanalla paikalla Aurajoen rannassa ja suht lähellä keskustaa. Aurinkoisina päivinä ulkoterassikin on auki (vai olisko johtunut myöhäisestä ajankohdasta?). 

Puutalo antaa maalaisromanttisen vaikutelman ja vie mielikuvissa lämpimämmille seuduille. Olen käynyt ravintolassa kerran aikaisemmin ja edelleen sen tunnelma on säilynyt - en tiedä, tuleeko se ihmisistä, sisustuksesta, omaa silmää miellyttävistä verhoista, paikasta vai ruoasta - sydän hyppii onnesta. Näkymät ikkunasta ovat suoraan Aurajoelle - kesällä ihan luksusta vihreine puineen. Mulle jotenkin tulee siitä sellainen fiilis, että oon just oikeassa paikassa, sieluni kehdossa. <3

Ja maailmakin lievästi sanottuna jaksaa huvittaa mua - spottasin juuri heidän kotisivuiltaan, että ravintolarakennus toimii vuonna 1787 valmistuneessa suojellussa puutalossa. Tuo mystinen numero, 78, joka vainoaa mua aina silloin tällöin - tai oikeastaan päivittäin. Taisi itse ravintolassakin olla pullo hyllyllä, josta havaitsin numeron 87 (siitä tosin ei ole kuvaa). Jääköön se mysteeriksi aina siihen asti, kunnes sen tarkoitus selviää. 

Jos on tottunut ruokailemaan "oikeissa ravintoloissa", palvelu on hyvää ja asiallista. Pikaisemmille ruokailijoille ja nälkäisille kavereille suosittelen paikkaa, jossa oikeasti hommat toimii pikana. Ihan vaan turhien kiukkukohtausten välttämiseksi ;) Soitimme Sergio'siin ennen sinne lähtemistä ja teimme paikkavarauksen. Paikka on aika suosittu, joten on hyvä varmistaa, että heillä on tilaa. 

Alkupalana tarjoiltiin leipää ja öljyä, johon leipää voi dipata. Leipä ei sen kummemmin sytyttänyt ja tavallinen patonki olisi toiminut paremmin omaan makuun. Ruokajuomana join vettä, mutta valikoimaan kuuluu myös viiniä, muita alkoholituotteita ja limonadeja. Tuli myös lopuksi maistettua paikan lattea - ei ollenkaan huono, tosin Helsingin Roasbergin latte vie vielä voiton. Molempien paikkojen lattea maistettuani voikin kyllä olla työlästä enää tykästyä tavallisten kahviloiden valikoimaan. 

Varsinaiseksi ruoka-annokseksi valikoitui Penne alla Norma, jossa on munakoisoa, kirsikkatomaatteja, basilikaa sekä suolaista ricottajuustoa. Hämmennyin todella paljon, koska tajusin tätä syödessäni, että keitän itse aina ylikypsää pastaa. No, siksi mä kai käynkin ulkona syömässä.

Maistuvaa, herkullista ja selkeää. Ainesosien makuja ei ollut tuhottu esimerkiksi liialla maustamisella eikä mikään maku dominoinut toisen ylitse peittämällä sen alleen. Ruokailun päätteeksi tuli kehuttua myös annoskokoa - sopiva, jättää vähän nälkäiseksi lopetettuasi ja kylläisyys tulee, kunhan ruoka laskeutuu.

Ruoka: 5/5
+ Annoskoko
+ Makujen yhteensopivuus
+ Makujen selkeys
+ Esillepano
+ Basilika toi jännän makuelämyksen/"piikin"

Asiakaspalvelu: 4/5
+ Asiallisuus
+ Ammattitaitoiset työntekijät
+ Ruoka saapui sopivalla aikataululla
+ Selkeä työnjako
- Olisin itse kaivannut henkilökunnalta aktiivisempaa kontaktia asiakkaisiin

Yleisvaikutelma: 4/5
+ Rauhallinen, romanttinen ja seesteinen
+ Välimeren tunnelma onnistuttu rakentamaan keskelle Turkua :)
+ Tunnelmaa toi myös viinitarjoilun seuraaminen  :)
+ Yleisilme siisti, pöydät siivottu ja ulkoterassista on pidetty huolta
- Vaikka sisustus ihana onkin, siihen vois saada vielä lisää sähäkkyyttä (esim. yhtenäisempää, italialaishenkistä)

Palautetta voisin antaa myös menusta. Mielestäni menussa on sopivasti erilaisia ruokia ja vaihtoehtoja - toki ruokaa rakastavalle ja himoitsevalle sielulle vaihtoehtoja on liikaa, vaikka niitä olisi vain kaksi. Ravintola on auki maanantaista lauantaihin klo 23 asti ja keittiö menee kiinni puoli tuntia ennen sulkemista. Tää on ihan kiva lisä, varsinkin meidänkaltaisille iltasyömäreille.

Jos se olisi mahdollista, mä varmaan muuttaisin siihen rakennukseen asumaan ihan sen tunnelman takia. Siinä on sykettä, jotain vanhaa, jotain tosi eläväistä ja romanttista. Intiimiä. Tai jos mä jään vaikka haaveilemaan sellasesta romanttisesta italianosta, joka vie mut sinne syömään ja lopulta käveleen Aurajoen rantaan ja katteleen tähtiä. ;) Kevyt kukkamekko seksikkäine alusvaatteineen, huivi ja hiukset laitettuna, kevyesti meikattuna, tanssahdellen pitkin katuja, viattomalla, mutta seksikkäällä mielenlaadulla ja vähän flirttaillen. Puspus. Se on niin cliché, mutta elämä on <3 Mun sisäinen romantikko vaan kehrää.

Tanssien sateisessa (syys)säässä, ensi kertaan.

Vakiomesta: Baby, Get On eli Kedoul

Laiska ruoanlaittaja on sellainen, että hän etsiytyy paikkoihin, joissa on tullut ennenkin käytyä - mikäli safkalla tai paikalla on jotain arvoa itselle. Hinta-laatusuhde, sosiaalisuus, helppous ja maistuvuus ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat omiin valintoihini. Asiakaspalvelu ja sen toimiminen ovat osa kokonaisuutta. Ja mikäs sen parempaa kuin paikka, jossa voi sosialisoida muutenkin ja yhdistää siihen ruokailun. 

Tien päällä viihtyneenä on tullut testattua yksi jos toinen huoltoasema, mutta toistaiseksi ei ole Orikedon Shellin (HelmiSimpukka) voittanutta yksilöä. Toki asiaan vaikuttaa myös paikan läheisyys ja porukka, joka siellä käy. Pikaruokamaisuutensa takia sen voisi teilata alas kuin merenneidon pallonheitolla, mutta olen itse niin hulluna esimerkiksi Paholaisen broileriin ja siinä olevaan bernaiskastikkeeseen, ettei tarvitse välttämättä kahta kertaa kysyä, kelpaisko. 

Paikasta on myös tullut toinen koti, jossa käydään syömässä, juomassa kahvia, pelaamassa pelejä ja jauhamassa paskaa. Mä uskon, ettei moni näe paikan arvoa mitenkään ihmeellisenä tai että siitä pitäisi edes kirjoittaa - itsekin mietin kaksi kertaa - mutta lopulta jokaisesta asiasta löytää kiitollisuuden aiheita, kun sitä alkaa todellisuudessa pohtimaan - miksi minä käyn täällä? 

Viime viikolla tilasin poikkeuksen vuoksi porsaan lehtipihvin ja ranskalaisia. Tän annoksen itseasiassa saa useammassa koossa (S, M, L, XL), joista kuvassa näkyy S-koko. Jos en ihan väärin muista, niin L-koossa taisi olla jo kaksi pihviä. Sama ruoka siis sopii sekä pienemmälle että isommalle syöjälle. Dippikastike olisi saanut omaan makuun olla jotain muuta. Kasvikset ja maissi olivat jotenkin herkullisen rasvaisia eikä toi rucolakaan pahitteeksi ollut ;)

Ruoka: 4/5
+ Pihvi maittava ja mehukas
+ Ranskalaiset hyvin suolattuja
+ Maissi ja vihannekset toimivat annoksessa hyvin
+ Hyvä hinta-laatusuhde
- Salaattipöytä on aika yksipuolinen

Asiakaspalvelu: 5/5
+ Asiakaspalvelu on ystävällistä ja nopeaa
+ Asiakaspalvelijoilta löytyy huumorintajua (tän ehkä huomaa vasta useamman käynnin jälkeen?)
+ Asiakaspalvelijat huolehtivat myös salin siisteydestä, kun muilta hommiltaan kerkeävät
+ Työntekijöiden välinen kommunikointi toimii
+ Kassalla reagoidaan nopeasti, vaikka juuri saapuessasi eivät olisikaan paikalla

Yleisvaikutelma: 4/5
+ Yksinkertainen sisustus
+ Järkevästi suunniteltu linjasto/jonotus
+ Käymälä selkeässä paikassa
+ Ulkoterassi (+- tupakointi)
- Ulkoterassilla usein pöydissä kuppeja, tuhkikset täynnä jne.

Vielä en ole kiivennyt perse tai terveys edellä puuhun. Venailen sitä, että löydän Turusta ravintoloita, joissa olisi esimerkiksi raakaruokaa tai kasvisruokaa, iltaisinkin, suht halvalla ja hyvällä kokoonpanolla. Plussaa paikalle tulisi heti siitä, että siellä voisi sosialisoida muutenkin - ei pelkästään ruokailla. Pure on upea kahvila, mutta ei kata vielä täysin raakatarjontaa.

Muutama hyvä kasvisravintola on löytynyt, muttei oikein sellaista, jota kohtaan tuntis suurta vetoa tai viehätystä. Pistänpä siis sellaisen Universumille tilaukseen ;) On näitä ennenkin mulle toimitettu! :D

Siihen asti, tää beibi käy Kedoul. ;)

Hengittäen - sisältä ulos vai ulkoa sisälle?

Tänään haluan kirjoittaa ruokatottumuksistani kai oikeastaan siksi, että itse näkisin, missä kohtaa mennään. Mulla on kauheat vaatimukset ja tavoitteet päässäni ja jotenkin kai valheellinen kuva siitä, mitä oikeasti tapahtuu juuri nyt.

Mun matkani on oikeastaan lähtenyt siitä, etten ole välittänyt yhtään siitä mitä suuhuni tungen. Ihan kai vain siksi, etten ole ollut millään tasolla tietoinen siitä, miten se vaikuttaa olemiseeni. Koskaan en varsinaisesti ole ollut lihava, mutta esim. sokeriputkia on ollut useampi mun elämässä, samoin rasvaputkia. Se on siis totta, että se, millä ruokimme kehoamme, sitä se alkaa kaivata lisää. Oma syömiseni on edelleen sellaista oudon kausittaista, välillä on sokeriputki, välillä rasvaputki ja välillä sitten vähän terveellisempi putki. 

Suurin tai oleellisin muutos on varmaankin ollut hanaveden vaihtaminen lähdeveteen. Siitä on suurinpiirtein kuusi kuukautta aikaa, kun sain oman oivallukseni sen kanssa. Silloin tällöin edelleen juon hanavettäkin, mutta oon todennut, että sekin jää varmasti aikanaan pois. Huvittavaa sinänsä, etten ole tullut asiaa edes ajatelleeksi - se oli aluksi todella hankala ajatus, että lähdevettä pitäisi aina hakea kaupasta tai lähteeltä, mutta nyt se sujuu jo aika luonnostaan. Ensin niin pelottava asia on muuttunut luottamukseksi. Sen lisäksi tiedän, että vaikka joutuisin luopumaan lähdevedestä, saisin kaupasta vesikannun, jossa on suodatin. 

Pari vuotta oon elänyt enimmäkseen ilman lihatuotteita. Kotiin ostan enää hyvin harvoin leikkeleitä, pihvejä tai edes kanaa. Ulkona syödessä tai vieraillessa en ole niin paljon olkaani kohauttanut. Ainoa lihatuote, jota selkeästi kaipaan ajoittain, on lohi. Maitotuotteiden kanssa taas ollaan menty on-offilla, samoin kahvin kanssa. Yhdessä vaiheessa en koskenut yhteenkään maitotuotteeseen, nyt on vaihe, että rahkat, kermajuusto, homejuustot, feta, mozzarella ja kahvimaito/-kerma kelpaavat. Mä kuitenkin oon havainnut sen myös olossani ja ihossani. Ja kahvi noin yleisesti ottaen ei ehkä oo munlaiselle stressieläimelle hyväksi. :D Kahvia korvasin jossain vaiheessa pakuriteellä tai pakurikahvilla, jotka molemmat osoittautuivat hyviksi ratkaisuiksi, mutteivät ole vielä integroituneet mun säännöllisiin valintoihini. 

Joskus kittasin paljonkin alkoholia (5-6 x viikossa), nyt se on poistumaan päin (3-6kk:n välein). Juomatottumuksissa on ollut opettelemista enkä vieläkään juo tarpeeksi vettä (huomaa muuten olossa senkin, kun on kitannut pelkkää kahvia (diureetti) ja unohtanut tankata ihan pelkkää vettä :D Ai mikä päänsärky...). Pari vuotta sitten aloin juomaan vehnänorasta ja pari kuukautta sitten kuvaan tuli mukaan myös Puhdas+:n Beauty ja Magnesium. Tarpeen mukaan oon myös lisäillyt veteen suolaa. Suolan oon vaihtanut jossain kohtaa himalajansuolaan. 

Kaupasta nykyään tarttuu mukaan heviosaston tuotteet tai pakasteet. Salaatit, fenkoli, selleri, basilika, pinaatti, kurkku, tomaatti, paprika, banaani, persikka, nektariini, avocado tai viinirypäleet. Joskus randomisti parsakaali, punakaali, kukkakaali, retiisi, bataatti, päärynä, lime ja sitruuna. Pakasteista lähtee mukaan pizzoja, pasteijoita, sushia, marjoja, jäätelöä tai wokkeja. Maitoa, oliiviöljyä ja linssejä, joskus täysmehuja. Siinä se kai kokonaisuudessaan on. Muutama vuosi takaperin olisin löytänyt heviosastolta luultavasti vain salaatin, tomaatin ja kurkun. :D Pakasteista korkeintaan jäätelön, muualta maidon, kanan, lihan, purkkiruoan, valmisruoat ja pastan. 

Rasva- ja sokeripuolellakin on tapahtunut pieniä muutoksia. Alussa margariini vaihtui voihin, mitä käytän leivällä ja ruoanlaitossa (silloin harvoin, kun jotain kokkaan). Nykyään käytän myös kookosöljyä smoothieissa ja tattaripuurossa, ulkoisesti kosteuttamaan ihoa tai puhdistamaan meikkejä. Gheetä kokeilin, mutta se ei ole säännöllisessä käytössä (sitä on eksynyt leivän päälle ja mm. bearnaiskastikkeeseen, jumankauta se oli taivaallista!). Palmusokerista on tullut aika ehdoton valkoisen sokerin korvaaja, koska mun sokerit on heitelleet aika huolella aina, jos olen sortunut limuihin, karkkeihin tai suklaaseen (tai vaihtoehtoisesti on pitänyt pitää putkea päällä). Varsinaista valkoista sokeria en oo voinut käyttää aikoihin, edes luomuna. Mulle tulee niin jäätävä horkka siitä, että ei vaan kykene. Tärisen kuin mikäkin maantiejyrä. Hunajaa oon toistaiseksi pystynyt käyttämään ilman sen isompia ongelmia. 

Sellaisina taustavaikuttajina mulla ovat toimineet myös cashewpähkinät, chiansiemenet ja raakakakut sekä -suklaa. Kaapista (tai oikeammin pöydältä) löytyy myös macajauhe, hampunsiemeniä ja spirulina. Hyvinä aikoina löytyy gojimarjoja. 

Kyllä mun kaapista edelleen, tänäkin päivänä, löytyy sipsejä ja jäätelöä. Joskus ostan sokeripullia ja ylipäänsä kaiken tän kolmen vuoden aikana oon syönyt myös "paskaa" aina makkaroista energiajuomiin ja purkkiruokiin ja pakastevalmisteisiin. Mä kuitenkin löysin sen oleellisimman ja puuttuvan palasen mun palapeliin vasta taannoin, nimittäin itsearvostus ja itsensä rakastaminen. Oli paljon luopumista ulkoisista odotuksista ja toiveista, muiden kuuntelemisesta ja siirtymistä itsensä kuuntelemiseen. Oli taistelua itsensä kanssa, mun itsekriitikkoni on ollut todella aggressiivinen ja kylmä. Mä oon aina ollut sellainen, että annan paljon muille ja keskityn enemmän siihen, mitä muut tekevät. Mä tavallaan jouduin repimään sen juurineen irti ja siirtämään fokukseni täysin itseeni. Suoraan sanottuna, siirtymään tyhjästä täydeksi. Miellyttäjästä, täydellisyyden ja hyväksynnän tavoittelijasta itseään arvostavaksi ihmiseksi. 

Tätä lueskellessani en kuitenkaan ihmettele, että miksi on vaikea sanoa, että mitkä asiat vaikuttavat mihinkin ja miksi tää on ollut tosi kaoottista aikaa. En oo ees itse tajunnut, minkälaisia muutoksia oon käynyt läpi ja miten paljon asiat ja valinnat ovat muuttuneet. Vuonna 2013 mun tietoisuus ravinnosta alkoi kasvaa, joskus 2014 aloin toivoa, että voisin ostaa enemmän luomua ja siirryin koulussa kasvisruokaan. Varmaan saman vuoden aikana heräsi toive, että joku päivä oon täysin raakaruokainen ja elän ns. parempaa elämää. Olin mä kyllä pitkään jumissakin näiden asioiden kanssa ja oikeastaan vasta nyt kesällä näistä asioista on alkanut tulla vähän itsestäänselvyys. 

Sitä voidaan sitten aprikoida, oliko ravinto syy vai seuraus itsensä rakastamiseen. ;) Jostain kuitenkin pitää aina aloittaa. :) Sisältä ulos, ulkoa sisään. Elämän hengittämistä. Kyllä kai tää hengittäminenkin tässä helpottuu ;) 

Unelma kahvilasta

Eräs ystäväni päätti myydä kasan kirjoja Facebookin Henkisellä kirppiksellä ja ilmoituksen avattuani, suuni meinasi loksahtaa auki (ja taisi loksahtaakin ;)). En voi enää edes puhua asioiden tilaamisesta, odottelusta tai mistään toiveista, koska totuus on se, että me manifestoidaan todellisuuttamme kokoajan, tässä hetkessä. Siispä oikeasti meidän pitäisi olla monttu auki kokoajan. Kun on alkanut rakastaa itseään ja kunnioittaa syvintä olemustaan, on helpompi kuunnella sitä, mikä resonoi. Tässä tapauksessa - kiitos nam, mulle nuo kaikki, tulenpa hakemaan! Siitä syntyy ne ilon hetket. <3

Aiemmin tällä viikolla sain spontaanin idean, että lähtisin tapaamaan uutta tuttavuutta Tampereelle. Ajattelin ensiksi, että ajaisin Hiacen kanssa Helsinkiin ja sieltä sitten Tampereelle ja lopuksi kotiin Turkuun. Tykkään matkustelusta ja ajamisesta, joten siinä sitten manifestoin vielä kolmannenkin kohteen itselleni, nimittäin Porin. Pitkään pohdin asiaa, mutta päädyin siihen lopputulokseen, että hyppään bussiin ja matkaan pelkästään Helsinkiin - halusin antaa oman aikani ja keskittymiseni nyt yksinkertaisesti vain Helsingin reissulle.

Helsingin Kampissa sitten eksyttiin ensimmäisenä syömään Café Picniciin, jossa halusin tilata itselleni Kesäisen fetasalaatin. Jotenkin ihastuin siihen jo silloin, kun kävin Helsingissä Vaurastumisen perusteissa toukokuussa. Salaatissa on vesimelonia, soijapapuja, mansikkaa ja mustikkaa.

Kauppakeskus Kampin E-tasolla oleva Picnic on usein täynnä ja pöydistä löytyy usein paljon korjaamattomia astioita, mutta homma kuitenkin kokonaisuudessaan pelittää hyvin. Ihmiset siellä tekevät sen, minkä kiireeltään kykenevät. :) Palvelu on asiallista ja toimivaa, työntekijät tietävät, missä järjestyksessä asiakkaita palvellaan jonossa eikä kukaan seiso vain tumput suorina. Liukuhihna kulkee ja kaikki on tyytyväisiä.

Hektisessä työssä on kuitenkin myös haittapuolensa. Viimeksi vähän jäi harmittamaan se, että kun ensikertaa paikassa kävin, hämmennystä aiheutti ruokailuvälineiden sijainti. Työntekijä ei siitä muistanut itse sanoa minulle, mutta kuulin sivukorvalla, kun hän kertoi siitä toiselle asiakkaalle. Enpä uusavuton sentään ole, mutta olisi se kai ystävällistä kertoa henkilökohtaisesti asiakkaalle, jos salaatin on tilannut, että milläs sitä syödään ja mistä välineet saa. ^^ Tällä kertaa se ei menoa enää haitannut, koska tiesin jo mistä ne saa.

Salaatti näyttää kuvassa harvinaisen pieneltä (ei siis todellisuudessa niin pieni miltä näyttää) ja omaan makuuni se saisi hintaansa nähden olla semisti isompi - 8,90e - ja leipä on kiva lisä, muttei riitä kompensoimaan hintaa.

Ruoka: 3/5
+ ihana kesäsalaatti, jossa on marjoja - ei ole tullut muualla vastaan
+ leipä maistuu hyvältä
+ kokonaisuus on hyvä, maut toimivat yhteen suositellun salaattikastikkeen kanssa
- hinta-kokosuhteessa on parantamisen varaa
- täyttävyys ei riitä

Asiakaspalvelu: 3/5
+ Omassa liukuhihnamaisuudessaan homma toimii, vaikka kiirettä pitää
+ Asialliset ja järjestelmälliset kysymykset
+ Työntekijöillä on selvästi yhteistyötaitoja
- Jäin kaipaamaan kohtaamista (paikka on mitä on, eikä tämän osalta saa minua palaamaan)
- Huomaavaisuutta ja täsmällisyyttä puuttuu (esimerkiksi asiakaspalvelutilanteen loppuunvienti - "Välineet löytyy tuolta")

Yleisvaikutelma: 4/5
+ Moderni
+ Hommat toimii kiireestä huolimatta
+ Työntekijät hoitavat oman osuutensa ja toimivat yhteistyössä
+ Siistit vitriinit
- Paljon astioita pöydissä ja juomavitriini oli tyhjänpuoleinen

Matka Picniciltä jatkui Hietalahden kirpputorille ja sieltä Hietalahdenrantaan. :) Kirpparilta ei löytynyt mitään matkaan ja yleisvaikutelmiltaan ihan käymisen arvoinen paikka. Voi olla, että joskus eksyn sinne uudestaankin. :)

Käytiin syvällisiä ja puhdistavia keskusteluja rannassa ja oli jännittävää huomata, miten paljon yhteisiä asioita ihmisten välillä voi olla.  Oon viime aikoina manifestoinut elämääni paljon näkijöitä, jotka lähestyvät mua ja olen siinä sivussa joutunut tai saanut myös hyväksyä itsessäni selvänäköisyyden ja -kuuloisuuden. Ai niin, ja olinhan mä selvätuntoinenkin, mutta se näyttäis olevan vielä työnalla.

Eipä se maailma ole oikeastaan niin pelottava paikka, kun tietää asioita. Pelot tulee itsensä kieltämisestä ja vastustamisesta. Ja lopulta ei ole mitään muuta tehtävissä kuin suostua kokemukselleen ja antaa sen olla, minkä kuuluukin olla. Mä jotenkin aluksi kuvittelin, että itsensä hyväksymiseen ja rakastamiseen kuuluu vain oma pieni maailmani ja kokemukseni konkreettisesti, muistoni ja niihin liittyvät tunteet, mutta lisäpottina tuli tietäminen ja sitä kautta myös muiden ihmisten rakastaminen.

Joku koirakin eksyi lähistölle omistajansa kanssa. Koira päätti lysähtää varjoon lepäilemään kuumuudesta johtuen ja läähätteli siinä tovin. Muutama lintunenkin rohkaistui tulemaan meidän lähelle ja löysin myös pienen puun :D Sydämiäkin taisin koko reissun aikana bongata muutaman. Elämässä on todella paljon ihmeellisiä asioita, kun avaa (kolmannen) silmänsä. :D

Myöhemmin illalla halusimme vielä mennä kahvilaan pienelle purtavalle. Siinä sitten kuljeskeltiin pitkin Helsingin katuja ja pohdittiin, että mikä mahtaisi olla hyvä paikka. Itse en tunne Helsingin kahviloita oikeastaan ollenkaan ja nuorempana tuli eksyttyä ainoastaan Hesburgeriin tai McDonaldsiin. Se oli jotenkin todella hämmentävä kokemus ja oivallus, koska ennen niihin meneminen olisi ollut itsestäänselvyys - nyt se vaan oli jotenkin, että ei kiitos.

Mä olin jo aiemmin aamulla/päivällä toivonut, että pääsisin maistamaan kahvia, johon olisi blendattuna rasvaa. Siitä kai jatkumona, toivoin sisäisesti, että löytyisi joku kahvila, joka olisi tosi ihana ja jotenkin.. En tiedä? Tukisi mun omaa polkuani ja tutkimusmatkaani? Jotain niin sanotusti terveellisempää ja uutta kaikkien pullamössöjen sijaan.

Seikkailtuamme pienen tovin, päädyimme lopulta Roasbergiin Mikonkadulla. Ja voi herranjumala, kun mulla kirkastui silmät päässä, kun näin vitriinissä raakakakkuja! Ei oo totta! Mitä ihmettä, kaikista maailman paikoista löydetään sellainen kahvila, joka täytti toiveet! En siis tosiaan tiedä, että myydäänkö Helsingissä nykyään jokaisessa/useassa kahvilassa raakakakkuja, mutta olin silti varsin iloinen tästä yhteensattumasta.

Tämä kyseinen "Berry Cake" (en ole varma nimestä) ja latte olivat kyllä taivaallinen kokemus. Ulkoterassi oli kiva bonus tähän, niin pääsi istuskelemaan auringossa, vaikka hurjan kuuma päivä olikin (ja poltin itseni aika huolella ;)). Latte toimitettiin pöytään ja suht nopeasti. Myös toinen tarjoilija/blockkaaja oli ystävällinen ja mukavanoloinen (hyvännäköinenkin, uppoaa naisiin ;)), mikä oli toimiva osa kokonaisuutta.

Herkut: 5/5
+ pehmeä ja hyvänmakuinen raakakakkupala
+ kakkuhaarukka
+ lattessa pehmeä koostumus, hyvä maku
+ kaunis lasi
+ hyvä hinta-laatusuhde

Asiakaspalvelu: 5/5
+ iloinen tervehdys tultaessa
+ nopea toimitus pöytään
+ reippaat työntekijät
+ työntekijät "hereillä" eli kuuntelevat asiakkaita ja ovat ajan hermoilla eikä esim. omissa maailmoissaan kiireen keskellä
+ työntekijät tekivät töitä ja näkyivät kahvilaympäristössä (ei vain tiskin takana)

Yleisvaikutelma: 4/5
+ Asiallisen näköinen sekä sisältä että ulkoa
+ Siisti, moderni sisutus
+ rauhallinen, vaikka asiakkaita olikin paljon
+ siistit vitriinit
- pieni terassi, kesällä varmasti usein täynnä


Vielä vähän höpösteltiin kahvilakierroksen jälkeen ja kello yhdeksän bussilla lähdin kirjojen kanssa kohti Turkua. Tuli tutustuttua siinä sivussa upeaan mieheen ja kaiken kaikkiaan päivä oli tosi mahtava <3


PS. Tuossa googlailin mm. kahvilasanastoa ja löysin kahviloihin liittyen pari hyvää juttua yrittäjille:
Fazerin vitriinivinkit ja
10 vinkkiä houkuttelevaan vitriiniin

Pelkoja ja intohimoja - valinta on sinun

Sunnuntaina suunnattiin hyvän ystävän kanssa Skanssiin ennen Helsinkiin lähtöä. Käytiin pihakirppiksellä, jossa oli yllättävän laadukkaita tavaroita tarjolla, mutta tällä kertaa mukaan ei tarttunut mitään. Jossain määrin on osannut ohjata itseään niin, että hankkii itselleen tavaraa vain tarpeen mukaan (ja joskus toisaalta vain hemmotellakseen itseään, ihminenhän minäkin ;)). Ja kai tämä shopaholisti säästeli itseään UFFin tasarahapäiville - vaatteita kun naisella ei koskaan voi olla mukamas liikaa. Vanhat pois alta ja uusia tilalle, niin se vain menee - itsensä luomista uudelleen. 

Siinä sivussa nälkä pääsi sitten yllättämään (hei, ihan tosi) iltapäivästä ja katsellessamme Skanssin ravintolatarjontaa, päädyimme "pelottavaan" Ravintola Martinaan. Pelottava kai siksi, että se sattuu sijaitsemaan viimeisessä nurkassa ja sisääntuloaukko on kovin pieni. Uudet paikat nyt muutenkin on aina arpomiskysymys. Millaista ruokaa, millaista palvelua, kuinka paljon ihmisiä ja ylipäänsä pöytiä, kaikki on uutta. Todella. Arvio paikasta tehdään pitkälti ensimmäisillä silmäyksillä, mutta tämän paikan osalta sitä ei oikein pystynyt tekemään. Otettiin riski. Nykyisin elämäntehtäväni on mennä pelkoa päin, joten entäs sitten?! Aina voi todeta, ettei sitten ensi kerralla tarvitse mennä. (Ai niin, ja onhan mulla jalat, joilla voi vaikka kääntyä takaisin ;)). Mukavuudenhalu on joskus hyvä heittää nurkkaan ja laajentaa omia käsityksiään elämästä, vaikkakin sitten pienessä mittakaavassa ;) 

Martina on itseasiassa aika iso paikka ensivaikutelmaansa nähden. Saimme hyvän pöydän ja päädyin tilamaan kaikista ihanista herkuista Mascarpone kanaa. Pieni salaattipöytä ja ystävällinen tarjoilija, nyt näyttää hyvältä. Ruoka saapui hyvällä ajoituksella, en tiedä oliko se suunniteltua vai ei - olin juuri kerennyt syödä alkusalaatin ja leivän. Aterimet löytyivät pöydästä ja annos oli kohtuullisen näköinen ja kokoinen - kastiketta olisi ehkä voinut olla hintsun verran vähemmän.

Lopuksi saimme myös laskun ja kyseltiin, haluammeko jälkiruokaa. Siitä pisteet, että jälkiruokaa ei yritetty tyrkyttää eikä reaktio ollut negatiivinen vaan hyväksyvä. Matka jatkui hyvillä mielin pakkailemaan viimeisiä tavaroita ja Hiacen nokka lähti kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Ruoka: 4/5
+ Salaattipöytä ja tajuttoman hyvää leipää kylkiäisenä <3
+ Hyvä kana, hyvät herkkusienet ja ranskalaisetkin
+ Sopivankokoinen annos kaltaiselleni syömärille - pieniruokaisempi ystäväni olisi tykännyt pienemmästä annoksesta (söi Carbonaraa) :D
+ Ruoka oli maistuvaa
- Kastike oli hieman "liukasta" ja sitä oli runsaasti - itse olisin tykännyt paksummasta ja pienemmästä määrästä

Asiakaspalvelu: 5/5
+ Asiallinen ja ystävällinen asiakaspalvelu
+ Nopeaa ja tilanteeseen sopivaa reagointia
+ Kysyttiin, maistuiko ruoka
+ Jälkiruokaa tarjottiin, muttei tyrkytetty
+ Laskuttamisen kanssa ei viivytelty turhaan (ja lisäbonuksena tietysti leimat, joita keräillään Restel-ravintoloista - eipä tajunnut tullessa!)

Yleisvaikutelma: 4(5)/5
+ Hinnasto/ruokalista näkyvillä ravintolan ulkopuolella
+ Hiljainen (sunnuntai-iltapäivä), tietysti on makuasia, haluaako ruokailla kiireisessä/äänekkäässä ravintolassa vai arvostaako rauhallisuutta
+ Asiallinen ja tilava ravintola, pöytien sijoittelu oli miellyttävä
+ Kotoisa/valoisa tunnelma, vaikka sisustus olikin aika tummaa
- Sisääntulo hieman poistyöntävä, johtuen sijainnista ja pohjaratkaisusta sekä omasta asenteesta ( ! :D )


Saatoin ystäväni ja hänen miehensä lentokentälle ja lähdin tupsuttelemaan kotia (Turkua) kohti. Itseasiassa matkanteko ei ollutkaan niin tylsää kuin olin aluksi ajatellut. Olin jo hetkeksi unohtanut, miten ihanaa on ajella yksin pitkin maanteitä. Ajamisessa on myös jotain rauhoittavaa sen rattiraivottaren lisäksi - pääsee olemaan oma itsensä ja suuntamaan energiaansa siihen, mitä rakastaa. Ajamisessa on jotain luovaa, silloin syntyy ideoita ja vanhat asiat purkautuvat turvallisesti esille ilman sen suurempaa draamaa.

Pelko supistaa elämää ja rakkaus laajentaa. Siksi on hyvä seurata rakkautta ja intohimojaan. <3 Oli se sitten iso tai pieni asia. Aina on mahdollisuus valita uudelleen.

Ajelemisiin ja ruokailemisiin <3

Rekkalesbo syömässä

Hyvä ystäväni kyseli minua viime viikon maanantaina ulkosalle ja sovittiin treffit mun omalle lähikaupalle. Yllättäen sain avaimet käteeni ja istuin pakettiauton rattiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Oltiin puhuttu jo aiemmin, että lähtisin viemään heitä lentokentälle ja tarvitsisi käydä koeajamassa reitti sekä auto. Eli Helsinkiin päin siitä sitten lähdettiin.

¨

En ole eläessäni kokenut ajamista yhtä tylsäksi. Jotenkin löysin itsetäni sen sisäisen rattiraivottaren sekä rekkalesbon. Ajotyyli ei välttämättä aina ollut se ergonomisin tai asiallisin ja pompin ja heilun penkissä kuin mikäkin villiintynyt lapsi. Jotenkin ymmärsin täysin, miksi ihmiset haluavat tuningautoja tai ylipäänsä autoja, jotka kiihtyvät ja kulkevat johonkin - niillä voi tehdä jotain muutakin kuin ajaa kiltisti suoraa tietä! 

Viimein sitten saavuttiin Kauppakeskus Jumboon. Päätettiin mennä syömään Classic Pizzaan.

Tähän väliin täytyy todeta, että olen itse työskenellyt ravintola-alalla ja tiedän miten asioiden _pitäisi_ toimia, jos puhutaan hyvästä asiakaspalvelusta. Olen ollut useammassa ravintolassa asiakkaana niin Suomessa kuin ulkomaillakin. 

Saavuttuamme ravintolan eteen, odottelimme siinä useamman minuutin, että tarjoilija tulisi ohjaamaan meidät pöytään. Maanatai-ilta, ei ruuhkaa, ensisilmäyksellä kaikki tyhjät pöydät olivat täynnä likaisia astioita. Tarjoilijat jutustelivat tiskin takana. 

Tarjoilijan saavuttua hän kysyi, montako meitä syö. Sanoimme, että kaksi. Ennen pöytään ohjaamista hän kuitenkin mainitsi, että hänen täytyy pyyhkiä meille pöytä, niin sitten voimme tulla. 

Pääsimme istumaan ja tilaus meni hyvin. Tilasin itselleni Tomi Björckin Phangan Loverin, jossa on tulista salsakastiketta, mozzarellaa, jokiravun pyrstöjä, tomaattia, punasipulia, jalapenoja, chilimajoneesia ja tuore basilikaa. Voi että oli hyvää <3

Ensimmäisenä saimme juomat. Pöydästä puuttui kuitenkin ruokailuvälineet eikä niitä tuotu juomien yhteydessä, vaan jouduimme erikseen ne työntekijöiltä pyytämään. Tilausta tehdessä, tarjoilija oli _itse_ kysynyt, haluammeko pizzoihimme valkosipulia. Valkosipulia ei pizzoissa ollut. Sanoimme siitä tarjoilijalle ja hän toi meille valkosipulin, jonka saimme itse laittaa pizzalle. Kyllähän mä sen valkosipulin siihen pizzaan saan ihan itsekin, mutta jos tulen ravintolaan, oletus olis se, että mä maksan siitä, että saan sen laitettuna siihen pizzaan? Pahoitteluna oli vain "Sori". 

Siinä sitten oven edustalla syödessä, tuli kuultua myös muiden asiakkaiden kanssa käytyjä keskusteluja. Muillekin pyyhittiin pöydät juuri ennen pöytään tulemista vaikka luppoaikaa olisi ollut yllinkyllin hoitaa asia _ennenkuin_ asiakkaita saapuu lisää ravintolaan. Mä en tiedä juuri tämän kyseisen ravintolan politiikasta, mutta että ihan silleen vinkkinä, että ehkä siihen ensivaikutelmaan kannattaisi panostaa, jos jotain asiakkaita haluaa pitää itsellään vakituisesti? 

Tarjoilijamme myös vaihtui kerran vierailumme aikana ja tämä kyseinen henkilö, kenties kesätyöntekijä, oli vain selkeästi väärässä työssä/ammatissa/asenteella. Käytös oli töykeää, välttelevää ja lapsellista (ei kunnioitusta auktoriteetteja/asiakkaita kohtaan). Jos jätettäisiin ne perus isäkapinat sinne kotiin, kun ollaan töissä? :) Meidät sisäänottanut tarjoilija oli kuitenkin asiakaspalveluhenkinen ja ystävällinen, joten pisteet siitä hänelle. 

Toinen työntekijä ei auttanut toista ravintolan ylläpidossa, joten käytännössä tämä "hyvä tarjoilija" oli yksin koko ravintolassa. Juoruiluun ja asiakkaiden haukkumiseen kyllä riitti aikaa. :) 

Saatuamme syötyä, odottelimme pitkän tovin, että saimme yhteyden tarjoilijaamme. Käynnin aikana meiltä ei kysytty, että maistuuko ruoka. Joo, se oli sitten varmaan siinä.

Kuten ihana Sami Minkkinen tekee Havaintoja Parisuhteesta, päätin nyt tehdä Havaintoja Ravintelielämästä. 

Ruoka: 4/5

+ Hyvä pohja, kivat täytteet ja tykkäsin siitä, että useamassa pizzassa käytetään mozzarellajuustoa - rakastan sitä. <3 

+ Basilika on mun heikkous

+ No koska Tomi Björck

+ Hyvä pizzavalikoima

- En ole vielä selvittänyt, mitä pizzasta puuttuu, mutta jäin kaipaamaan "sitä jotain"

Asiakaspalvelu: 1/5

+ Ainoa plussa tulee siitä, että toisella tarjoilijalla oli asiakaspalvelutaitoja

- Pöytien tulisi olla siistejä jo ennen kuin saavut ravintolaan 

- Tilaukset hoidetaan sovitusti tai asia korjataan toimittamalla uusi pizza

- Välineistä huolehditaan etukäteen tai ne ovat jo pöydässä niinkuin muissakin ravintoloissa

- Reagointikyky. Jos asiakas saapuu ravintolaan tai mihin tahansa kauppaan, siihen reagoidaan välittömästi, kun se on mahdollista 

- "Fuck that shit" -asenne jätetään kotiin

- Sisäänpääsyn ja laskun odottaminen 

Yleisvaikutelma: 2/5

+ Toinen tarjoilija oli asiallinen

+ Kiva tunnelma/sisustus

- Likaisia asioita pöydissä

- Asiakkaiden kohtelu toisen työntekijän osalta töykeää/lapsellista - muillakin asiakkailla on silmät ja korvat päässä

- Juoruilu hoidetaan takahuoneessa tai Aasiakas.netissä :) 

- Työkavereita autetaan hommissa 

Että sellainen Helsingin reissu tällä kertaa. :) Jos ens kerralla olisi parempi tuuri - tai vaikka ihan vaan röyhkeesti menis eri ravintolaan. ;)