sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Unelma kahvilasta

Eräs ystäväni päätti myydä kasan kirjoja Facebookin Henkisellä kirppiksellä ja ilmoituksen avattuani, suuni meinasi loksahtaa auki (ja taisi loksahtaakin ;)). En voi enää edes puhua asioiden tilaamisesta, odottelusta tai mistään toiveista, koska totuus on se, että me manifestoidaan todellisuuttamme kokoajan, tässä hetkessä. Siispä oikeasti meidän pitäisi olla monttu auki kokoajan. Kun on alkanut rakastaa itseään ja kunnioittaa syvintä olemustaan, on helpompi kuunnella sitä, mikä resonoi. Tässä tapauksessa - kiitos nam, mulle nuo kaikki, tulenpa hakemaan! Siitä syntyy ne ilon hetket. <3

Aiemmin tällä viikolla sain spontaanin idean, että lähtisin tapaamaan uutta tuttavuutta Tampereelle. Ajattelin ensiksi, että ajaisin Hiacen kanssa Helsinkiin ja sieltä sitten Tampereelle ja lopuksi kotiin Turkuun. Tykkään matkustelusta ja ajamisesta, joten siinä sitten manifestoin vielä kolmannenkin kohteen itselleni, nimittäin Porin. Pitkään pohdin asiaa, mutta päädyin siihen lopputulokseen, että hyppään bussiin ja matkaan pelkästään Helsinkiin - halusin antaa oman aikani ja keskittymiseni nyt yksinkertaisesti vain Helsingin reissulle.


Helsingin Kampissa sitten eksyttiin ensimmäisenä syömään Café Picniciin, jossa halusin tilata itselleni Kesäisen fetasalaatin. Jotenkin ihastuin siihen jo silloin, kun kävin Helsingissä Vaurastumisen perusteissa toukokuussa. Salaatissa on vesimelonia, soijapapuja, mansikkaa ja mustikkaa.

Kauppakeskus Kampin E-tasolla oleva Picnic on usein täynnä ja pöydistä löytyy usein paljon korjaamattomia astioita, mutta homma kuitenkin kokonaisuudessaan pelittää hyvin. Ihmiset siellä tekevät sen, minkä kiireeltään kykenevät. :) Palvelu on asiallista ja toimivaa, työntekijät tietävät, missä järjestyksessä asiakkaita palvellaan jonossa eikä kukaan seiso vain tumput suorina. Liukuhihna kulkee ja kaikki on tyytyväisiä.

Hektisessä työssä on kuitenkin myös haittapuolensa. Viimeksi vähän jäi harmittamaan se, että kun ensikertaa paikassa kävin, hämmennystä aiheutti ruokailuvälineiden sijainti. Työntekijä ei siitä muistanut itse sanoa minulle, mutta kuulin sivukorvalla, kun hän kertoi siitä toiselle asiakkaalle. Enpä uusavuton sentään ole, mutta olisi se kai ystävällistä kertoa henkilökohtaisesti asiakkaalle, jos salaatin on tilannut, että milläs sitä syödään ja mistä välineet saa. ^^ Tällä kertaa se ei menoa enää haitannut, koska tiesin jo mistä ne saa.



Salaatti näyttää kuvassa harvinaisen pieneltä (ei siis todellisuudessa niin pieni miltä näyttää) ja omaan makuuni se saisi hintaansa nähden olla semisti isompi - 8,90e - ja leipä on kiva lisä, muttei riitä kompensoimaan hintaa.

Ruoka: 3/5
+ ihana kesäsalaatti, jossa on marjoja - ei ole tullut muualla vastaan
+ leipä maistuu hyvältä
+ kokonaisuus on hyvä, maut toimivat yhteen suositellun salaattikastikkeen kanssa
- hinta-kokosuhteessa on parantamisen varaa
- täyttävyys ei riitä

Asiakaspalvelu: 3/5
+ Omassa liukuhihnamaisuudessaan homma toimii, vaikka kiirettä pitää
+ Asialliset ja järjestelmälliset kysymykset
+ Työntekijöillä on selvästi yhteistyötaitoja
- Jäin kaipaamaan kohtaamista (paikka on mitä on, eikä tämän osalta saa minua palaamaan)
- Huomaavaisuutta ja täsmällisyyttä puuttuu (esimerkiksi asiakaspalvelutilanteen loppuunvienti - "Välineet löytyy tuolta")

Yleisvaikutelma: 4/5
+ Moderni
+ Hommat toimii kiireestä huolimatta
+ Työntekijät hoitavat oman osuutensa ja toimivat yhteistyössä
+ Siistit vitriinit
- Paljon astioita pöydissä ja juomavitriini oli tyhjänpuoleinen

Matka Picniciltä jatkui Hietalahden kirpputorille ja sieltä Hietalahdenrantaan. :) Kirpparilta ei löytynyt mitään matkaan ja yleisvaikutelmiltaan ihan käymisen arvoinen paikka. Voi olla, että joskus eksyn sinne uudestaankin. :)

Käytiin syvällisiä ja puhdistavia keskusteluja rannassa ja oli jännittävää huomata, miten paljon yhteisiä asioita ihmisten välillä voi olla.  Oon viime aikoina manifestoinut elämääni paljon näkijöitä, jotka lähestyvät mua ja olen siinä sivussa joutunut tai saanut myös hyväksyä itsessäni selvänäköisyyden ja -kuuloisuuden. Ai niin, ja olinhan mä selvätuntoinenkin, mutta se näyttäis olevan vielä työnalla.

Eipä se maailma ole oikeastaan niin pelottava paikka, kun tietää asioita. Pelot tulee itsensä kieltämisestä ja vastustamisesta. Ja lopulta ei ole mitään muuta tehtävissä kuin suostua kokemukselleen ja antaa sen olla, minkä kuuluukin olla. Mä jotenkin aluksi kuvittelin, että itsensä hyväksymiseen ja rakastamiseen kuuluu vain oma pieni maailmani ja kokemukseni konkreettisesti, muistoni ja niihin liittyvät tunteet, mutta lisäpottina tuli tietäminen ja sitä kautta myös muiden ihmisten rakastaminen.


Joku koirakin eksyi lähistölle omistajansa kanssa. Koira päätti lysähtää varjoon lepäilemään kuumuudesta johtuen ja läähätteli siinä tovin. Muutama lintunenkin rohkaistui tulemaan meidän lähelle ja löysin myös pienen puun :D Sydämiäkin taisin koko reissun aikana bongata muutaman. Elämässä on todella paljon ihmeellisiä asioita, kun avaa (kolmannen) silmänsä. :D



Myöhemmin illalla halusimme vielä mennä kahvilaan pienelle purtavalle. Siinä sitten kuljeskeltiin pitkin Helsingin katuja ja pohdittiin, että mikä mahtaisi olla hyvä paikka. Itse en tunne Helsingin kahviloita oikeastaan ollenkaan ja nuorempana tuli eksyttyä ainoastaan Hesburgeriin tai McDonaldsiin. Se oli jotenkin todella hämmentävä kokemus ja oivallus, koska ennen niihin meneminen olisi ollut itsestäänselvyys - nyt se vaan oli jotenkin, että ei kiitos.

Mä olin jo aiemmin aamulla/päivällä toivonut, että pääsisin maistamaan kahvia, johon olisi blendattuna rasvaa. Siitä kai jatkumona, toivoin sisäisesti, että löytyisi joku kahvila, joka olisi tosi ihana ja jotenkin.. En tiedä? Tukisi mun omaa polkuani ja tutkimusmatkaani? Jotain niin sanotusti terveellisempää ja uutta kaikkien pullamössöjen sijaan.

Seikkailtuamme pienen tovin, päädyimme lopulta Roasbergiin Mikonkadulla. Ja voi herranjumala, kun mulla kirkastui silmät päässä, kun näin vitriinissä raakakakkuja! Ei oo totta! Mitä ihmettä, kaikista maailman paikoista löydetään sellainen kahvila, joka täytti toiveet! En siis tosiaan tiedä, että myydäänkö Helsingissä nykyään jokaisessa/useassa kahvilassa raakakakkuja, mutta olin silti varsin iloinen tästä yhteensattumasta.



Tämä kyseinen "Berry Cake" (en ole varma nimestä) ja latte olivat kyllä taivaallinen kokemus. Ulkoterassi oli kiva bonus tähän, niin pääsi istuskelemaan auringossa, vaikka hurjan kuuma päivä olikin (ja poltin itseni aika huolella ;)). Latte toimitettiin pöytään ja suht nopeasti. Myös toinen tarjoilija/blockkaaja oli ystävällinen ja mukavanoloinen (hyvännäköinenkin, uppoaa naisiin ;)), mikä oli toimiva osa kokonaisuutta.

Herkut: 5/5
+ pehmeä ja hyvänmakuinen raakakakkupala
+ kakkuhaarukka
+ lattessa pehmeä koostumus, hyvä maku
+ kaunis lasi
+ hyvä hinta-laatusuhde

Asiakaspalvelu: 5/5
+ iloinen tervehdys tultaessa
+ nopea toimitus pöytään
+ reippaat työntekijät
+ työntekijät "hereillä" eli kuuntelevat asiakkaita ja ovat ajan hermoilla eikä esim. omissa maailmoissaan kiireen keskellä
+ työntekijät tekivät töitä ja näkyivät kahvilaympäristössä (ei vain tiskin takana)

Yleisvaikutelma: 4/5
+ Asiallisen näköinen sekä sisältä että ulkoa
+ Siisti, moderni sisutus
+ rauhallinen, vaikka asiakkaita olikin paljon
+ siistit vitriinit
- pieni terassi, kesällä varmasti usein täynnä


Vielä vähän höpösteltiin kahvilakierroksen jälkeen ja kello yhdeksän bussilla lähdin kirjojen kanssa kohti Turkua. Tuli tutustuttua siinä sivussa upeaan mieheen ja kaiken kaikkiaan päivä oli tosi mahtava <3


PS. Tuossa googlailin mm. kahvilasanastoa ja löysin kahviloihin liittyen pari hyvää juttua yrittäjille:
Fazerin vitriinivinkit ja
10 vinkkiä houkuttelevaan vitriiniin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti