Sunnuntaina suunnattiin hyvän ystävän kanssa Skanssiin ennen Helsinkiin lähtöä. Käytiin pihakirppiksellä, jossa oli yllättävän laadukkaita tavaroita tarjolla, mutta tällä kertaa mukaan ei tarttunut mitään. Jossain määrin on osannut ohjata itseään niin, että hankkii itselleen tavaraa vain tarpeen mukaan (ja joskus toisaalta vain hemmotellakseen itseään, ihminenhän minäkin ;)). Ja kai tämä shopaholisti säästeli itseään UFFin tasarahapäiville - vaatteita kun naisella ei koskaan voi olla mukamas liikaa. Vanhat pois alta ja uusia tilalle, niin se vain menee - itsensä luomista uudelleen.
Siinä sivussa nälkä pääsi sitten yllättämään (hei, ihan tosi) iltapäivästä ja katsellessamme Skanssin ravintolatarjontaa, päädyimme "pelottavaan" Ravintola Martinaan. Pelottava kai siksi, että se sattuu sijaitsemaan viimeisessä nurkassa ja sisääntuloaukko on kovin pieni. Uudet paikat nyt muutenkin on aina arpomiskysymys. Millaista ruokaa, millaista palvelua, kuinka paljon ihmisiä ja ylipäänsä pöytiä, kaikki on uutta. Todella. Arvio paikasta tehdään pitkälti ensimmäisillä silmäyksillä, mutta tämän paikan osalta sitä ei oikein pystynyt tekemään. Otettiin riski. Nykyisin elämäntehtäväni on mennä pelkoa päin, joten entäs sitten?! Aina voi todeta, ettei sitten ensi kerralla tarvitse mennä. (Ai niin, ja onhan mulla jalat, joilla voi vaikka kääntyä takaisin ;)). Mukavuudenhalu on joskus hyvä heittää nurkkaan ja laajentaa omia käsityksiään elämästä, vaikkakin sitten pienessä mittakaavassa ;)
Lopuksi saimme myös laskun ja kyseltiin, haluammeko jälkiruokaa. Siitä pisteet, että jälkiruokaa ei yritetty tyrkyttää eikä reaktio ollut negatiivinen vaan hyväksyvä. Matka jatkui hyvillä mielin pakkailemaan viimeisiä tavaroita ja Hiacen nokka lähti kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.
Ruoka: 4/5
+ Salaattipöytä ja tajuttoman hyvää leipää kylkiäisenä <3
+ Hyvä kana, hyvät herkkusienet ja ranskalaisetkin
+ Sopivankokoinen annos kaltaiselleni syömärille - pieniruokaisempi ystäväni olisi tykännyt pienemmästä annoksesta (söi Carbonaraa) :D
+ Ruoka oli maistuvaa
- Kastike oli hieman "liukasta" ja sitä oli runsaasti - itse olisin tykännyt paksummasta ja pienemmästä määrästä
Asiakaspalvelu: 5/5
+ Asiallinen ja ystävällinen asiakaspalvelu
+ Nopeaa ja tilanteeseen sopivaa reagointia
+ Kysyttiin, maistuiko ruoka
+ Jälkiruokaa tarjottiin, muttei tyrkytetty
+ Laskuttamisen kanssa ei viivytelty turhaan (ja lisäbonuksena tietysti leimat, joita keräillään Restel-ravintoloista - eipä tajunnut tullessa!)
Yleisvaikutelma: 4(5)/5
+ Hinnasto/ruokalista näkyvillä ravintolan ulkopuolella
+ Hiljainen (sunnuntai-iltapäivä), tietysti on makuasia, haluaako ruokailla kiireisessä/äänekkäässä ravintolassa vai arvostaako rauhallisuutta
+ Asiallinen ja tilava ravintola, pöytien sijoittelu oli miellyttävä
+ Kotoisa/valoisa tunnelma, vaikka sisustus olikin aika tummaa
- Sisääntulo hieman poistyöntävä, johtuen sijainnista ja pohjaratkaisusta sekä omasta asenteesta ( ! :D )
Saatoin ystäväni ja hänen miehensä lentokentälle ja lähdin tupsuttelemaan kotia (Turkua) kohti. Itseasiassa matkanteko ei ollutkaan niin tylsää kuin olin aluksi ajatellut. Olin jo hetkeksi unohtanut, miten ihanaa on ajella yksin pitkin maanteitä. Ajamisessa on myös jotain rauhoittavaa sen rattiraivottaren lisäksi - pääsee olemaan oma itsensä ja suuntamaan energiaansa siihen, mitä rakastaa. Ajamisessa on jotain luovaa, silloin syntyy ideoita ja vanhat asiat purkautuvat turvallisesti esille ilman sen suurempaa draamaa.
Pelko supistaa elämää ja rakkaus laajentaa. Siksi on hyvä seurata rakkautta ja intohimojaan. <3 Oli se sitten iso tai pieni asia. Aina on mahdollisuus valita uudelleen.
Ajelemisiin ja ruokailemisiin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti