Mun matkani on oikeastaan lähtenyt siitä, etten ole välittänyt yhtään siitä mitä suuhuni tungen. Ihan kai vain siksi, etten ole ollut millään tasolla tietoinen siitä, miten se vaikuttaa olemiseeni. Koskaan en varsinaisesti ole ollut lihava, mutta esim. sokeriputkia on ollut useampi mun elämässä, samoin rasvaputkia. Se on siis totta, että se, millä ruokimme kehoamme, sitä se alkaa kaivata lisää. Oma syömiseni on edelleen sellaista oudon kausittaista, välillä on sokeriputki, välillä rasvaputki ja välillä sitten vähän terveellisempi putki.
Suurin tai oleellisin muutos on varmaankin ollut hanaveden vaihtaminen lähdeveteen. Siitä on suurinpiirtein kuusi kuukautta aikaa, kun sain oman oivallukseni sen kanssa. Silloin tällöin edelleen juon hanavettäkin, mutta oon todennut, että sekin jää varmasti aikanaan pois. Huvittavaa sinänsä, etten ole tullut asiaa edes ajatelleeksi - se oli aluksi todella hankala ajatus, että lähdevettä pitäisi aina hakea kaupasta tai lähteeltä, mutta nyt se sujuu jo aika luonnostaan. Ensin niin pelottava asia on muuttunut luottamukseksi. Sen lisäksi tiedän, että vaikka joutuisin luopumaan lähdevedestä, saisin kaupasta vesikannun, jossa on suodatin.
Pari vuotta oon elänyt enimmäkseen ilman lihatuotteita. Kotiin ostan enää hyvin harvoin leikkeleitä, pihvejä tai edes kanaa. Ulkona syödessä tai vieraillessa en ole niin paljon olkaani kohauttanut. Ainoa lihatuote, jota selkeästi kaipaan ajoittain, on lohi. Maitotuotteiden kanssa taas ollaan menty on-offilla, samoin kahvin kanssa. Yhdessä vaiheessa en koskenut yhteenkään maitotuotteeseen, nyt on vaihe, että rahkat, kermajuusto, homejuustot, feta, mozzarella ja kahvimaito/-kerma kelpaavat. Mä kuitenkin oon havainnut sen myös olossani ja ihossani. Ja kahvi noin yleisesti ottaen ei ehkä oo munlaiselle stressieläimelle hyväksi. :D Kahvia korvasin jossain vaiheessa pakuriteellä tai pakurikahvilla, jotka molemmat osoittautuivat hyviksi ratkaisuiksi, mutteivät ole vielä integroituneet mun säännöllisiin valintoihini.
Joskus kittasin paljonkin alkoholia (5-6 x viikossa), nyt se on poistumaan päin (3-6kk:n välein). Juomatottumuksissa on ollut opettelemista enkä vieläkään juo tarpeeksi vettä (huomaa muuten olossa senkin, kun on kitannut pelkkää kahvia (diureetti) ja unohtanut tankata ihan pelkkää vettä :D Ai mikä päänsärky...). Pari vuotta sitten aloin juomaan vehnänorasta ja pari kuukautta sitten kuvaan tuli mukaan myös Puhdas+:n Beauty ja Magnesium. Tarpeen mukaan oon myös lisäillyt veteen suolaa. Suolan oon vaihtanut jossain kohtaa himalajansuolaan.
Kaupasta nykyään tarttuu mukaan heviosaston tuotteet tai pakasteet. Salaatit, fenkoli, selleri, basilika, pinaatti, kurkku, tomaatti, paprika, banaani, persikka, nektariini, avocado tai viinirypäleet. Joskus randomisti parsakaali, punakaali, kukkakaali, retiisi, bataatti, päärynä, lime ja sitruuna. Pakasteista lähtee mukaan pizzoja, pasteijoita, sushia, marjoja, jäätelöä tai wokkeja. Maitoa, oliiviöljyä ja linssejä, joskus täysmehuja. Siinä se kai kokonaisuudessaan on. Muutama vuosi takaperin olisin löytänyt heviosastolta luultavasti vain salaatin, tomaatin ja kurkun. :D Pakasteista korkeintaan jäätelön, muualta maidon, kanan, lihan, purkkiruoan, valmisruoat ja pastan.
Rasva- ja sokeripuolellakin on tapahtunut pieniä muutoksia. Alussa margariini vaihtui voihin, mitä käytän leivällä ja ruoanlaitossa (silloin harvoin, kun jotain kokkaan). Nykyään käytän myös kookosöljyä smoothieissa ja tattaripuurossa, ulkoisesti kosteuttamaan ihoa tai puhdistamaan meikkejä. Gheetä kokeilin, mutta se ei ole säännöllisessä käytössä (sitä on eksynyt leivän päälle ja mm. bearnaiskastikkeeseen, jumankauta se oli taivaallista!). Palmusokerista on tullut aika ehdoton valkoisen sokerin korvaaja, koska mun sokerit on heitelleet aika huolella aina, jos olen sortunut limuihin, karkkeihin tai suklaaseen (tai vaihtoehtoisesti on pitänyt pitää putkea päällä). Varsinaista valkoista sokeria en oo voinut käyttää aikoihin, edes luomuna. Mulle tulee niin jäätävä horkka siitä, että ei vaan kykene. Tärisen kuin mikäkin maantiejyrä. Hunajaa oon toistaiseksi pystynyt käyttämään ilman sen isompia ongelmia.
Sellaisina taustavaikuttajina mulla ovat toimineet myös cashewpähkinät, chiansiemenet ja raakakakut sekä -suklaa. Kaapista (tai oikeammin pöydältä) löytyy myös macajauhe, hampunsiemeniä ja spirulina. Hyvinä aikoina löytyy gojimarjoja.
Kyllä mun kaapista edelleen, tänäkin päivänä, löytyy sipsejä ja jäätelöä. Joskus ostan sokeripullia ja ylipäänsä kaiken tän kolmen vuoden aikana oon syönyt myös "paskaa" aina makkaroista energiajuomiin ja purkkiruokiin ja pakastevalmisteisiin. Mä kuitenkin löysin sen oleellisimman ja puuttuvan palasen mun palapeliin vasta taannoin, nimittäin itsearvostus ja itsensä rakastaminen. Oli paljon luopumista ulkoisista odotuksista ja toiveista, muiden kuuntelemisesta ja siirtymistä itsensä kuuntelemiseen. Oli taistelua itsensä kanssa, mun itsekriitikkoni on ollut todella aggressiivinen ja kylmä. Mä oon aina ollut sellainen, että annan paljon muille ja keskityn enemmän siihen, mitä muut tekevät. Mä tavallaan jouduin repimään sen juurineen irti ja siirtämään fokukseni täysin itseeni. Suoraan sanottuna, siirtymään tyhjästä täydeksi. Miellyttäjästä, täydellisyyden ja hyväksynnän tavoittelijasta itseään arvostavaksi ihmiseksi.
Tätä lueskellessani en kuitenkaan ihmettele, että miksi on vaikea sanoa, että mitkä asiat vaikuttavat mihinkin ja miksi tää on ollut tosi kaoottista aikaa. En oo ees itse tajunnut, minkälaisia muutoksia oon käynyt läpi ja miten paljon asiat ja valinnat ovat muuttuneet. Vuonna 2013 mun tietoisuus ravinnosta alkoi kasvaa, joskus 2014 aloin toivoa, että voisin ostaa enemmän luomua ja siirryin koulussa kasvisruokaan. Varmaan saman vuoden aikana heräsi toive, että joku päivä oon täysin raakaruokainen ja elän ns. parempaa elämää. Olin mä kyllä pitkään jumissakin näiden asioiden kanssa ja oikeastaan vasta nyt kesällä näistä asioista on alkanut tulla vähän itsestäänselvyys.
Sitä voidaan sitten aprikoida, oliko ravinto syy vai seuraus itsensä rakastamiseen. ;) Jostain kuitenkin pitää aina aloittaa. :) Sisältä ulos, ulkoa sisään. Elämän hengittämistä. Kyllä kai tää hengittäminenkin tässä helpottuu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti